Alsace Viinimatka 2010

English translation is coming soon!

No niin pääsinhän vihdoin kirjoittamaan alas ajatuksiani yleensäkin tällaisesta ryhmämatkailusta ja eritoten sitten tietenkin tästä nimenomaisesta ryhmämatkasta :)

Minulla oli kieltämättä omat ennakkoajatukseni tällaisesta matkasta, jossa kuljetaan yhtenä ryhmänä paikasta toiseen, mutta täytyy myöntää että olen positiivisesti yllättynyt. Ensinnäkin huolenaiheenani oli matkalaisten keskimääräinen ikä, joka lähtöpäivänä bussille tullessa vahvistui, suurin osa matkalaisista oli niin sanotusti " ikääntyneitä ". Huoleni oli kuitenkin aivan turhaa, koska nämä "ikääntyneet" osottautuivat täysin "iki-nuoriksi" ja näin jälkikäteen ajateltuna, en olisi halunnut olla minkään toisen ryhmän kanssa matkassa :)

Ingves Resoria täytyy kiittää hyvästä bussista ja eri toten hyvistä busssin penkeistä! Kiitokset voi myös antaa hyvästä matkakokonaisuudesta, vaikka matkustuspäivät olivatkin melko pitkiä. Siisteys näkyi niin bussissa, majapaikoissa ja viinitiloilla joissa vierailimme ja vaikka monesti sitä tulee nähneeksi vain ne asiat mitkä eivät toimi, niin minusta ainakin oli ihanaa nauttia siisteydestä koko matkan ajan.

Omatoimimatkoilla matkatunnelma monesti koostuu, omista onnistuneista valinnoista sekä satunnaisista ulkoisista tekijöistä kuten sää, asioiden saatavuudet tai aukioloajat, matkakohteen olemuksesta ynm. Tällaisen ryhmämatkan mukana ollessa tunnelma koostuu, kyllä, myös osittain ulkoisista tekijöistä, mutta eritoten muista ihmisistä joiden kanssa matkustaa sekä matkanjohtajasta joka ohjaa ja ohjeistaa matkalaisia matkan aikana. Omasta mielestäni tämän matkan onnistuminen koostui kolmesta merkittävästä osasta:

1/3   Itse matkasta ja matkakohteesta sekä aurinkoisista keleistä
1/3   Bussillisesta ihania ihmisiä ( täsmällisyys, huumori, tarinankertojat )
1/3   Matkanjohtajan persoonallisuudesta kuin myös tietenkin turvallisuuden tunteesta koko matkan ajan


Colmar, missä majoituimme, oli aivan ihana pikkukauppoineen sekä katuravintoloineen. Tässä pienessä kylässä sai lompakon pohjan helposti ammottamaan tyhjyyttään :) Yksi huomio kaupoista oli se, että tässä kylässä osa kaupoista vietti ns. siestaa päivällä n. 12 - 14 välillä ja osa kaupoista ei ollut auki kaikkina päivinä jolloin pääsimme ostoksille kylään.


Eguisheim:in kylä oli myös aivan ihana vanhoine taloineen ja pikkuriikkisine katuineen. Täällä myös sai tehtyä hyviä ostoksia, niin tavarapuolella kuin ruokapuolellakin!


Riguewihr:in kylä jatkoi samaa vanhan kylän mallia, mutta täällä emme kerenneet kovin kauan shoppailla, koska suurin osa ajasta meni ruokaillessa. Kerkesimme kuitenkin tutustumaan kylän erikoisuuteen "Joulukauppaan". Pitkin matkaa näimme kaikenlaisia erikoisuuksia ja pääsimme kokeilemaan uusia asioita, joita voisin kuvailla matkan aikaisiksi elämyskokemuksiksi. Niitä en tässä erikseen erittele, koska jotain arvoituksellisuutta täytyy jättää myös ensimmäistä kertaa tälle matkalle lähteville :)


Kuten jo aiemmin kirjoituksissani tästä matkasta olen kertonut, matkustuspäivät olivat pitkiä ja varsinkin bussi-aamiainen saattoi venähtää aamuisin 1,5 - 2 tuntia. Joten kannattaa varautua omilla pienillä eväillä varsinkin jos on tottunut aamuisin syömään muutakin aamupalaa kuin pelkän kahvikupposen ( tiedän että sellaisiakin ihmisiä on.. ). Itse ostimme aina jotain mukaan kun siihen tuli mahdollisuus, kotoa lähtiessä ostimme mukaan  Wasa Sandwich näkkäripaloja, jotka olivat hyvin järkevä ostos mukaan. Ne säilyivätkin koko matkan ajan ja olivat kätevästi aina käsillä jos pieni nälkä pääsi yllättämään. Muuten matkan aikana pysähdyttiin monesti pausseille, nuo aamupalat vain vähän aamusta aina venähti :)





Viimeisenä, muttei tokikaan vähäisimpänä, haluaisin kiittää itseni ja äitini puolesta Ingves Resoria hyvin kootusta matkasta, matkanjohtajaa hyvin vedetystä reissusta sekä kiittää turvallisesta ajosta myös kakkos-kuskia ja ennen kaikkea koimme äitini kanssa olevamme hyvin onnekkaita päästessämme juuri tämän bussin kyytiin koska saimme tutustua aivan ihaniin ihmisiin.

            Lammin Tytöt kiittää, toivottavasti tapaamme vielä!

Paluu matka kotosuomeen siis alkoi tiistai aamuna klo. 06.00 tai jos tarkkoja ollaan niin 05.45, koska ryhmämme kun melko kuuluinen oli täsmällisyydestä niin tälläkin kertaa kaikki olivat ajoissa bussilla. Aikainen aamu ei paljoa haitannut kun reipas huuto " Booonjour! " raikasi ilmoille bussin etuosasta ja bussin verran matkalaisia kun oli iloisesti vastannut samat takaisin, lähdimme Colmarista sateen saattelemana eteenpäin.

Tässä alla kuva Etap-hotellin huoneesta jossa vietimme yöt niin Colmarissa kuin Lübeckissäkin. Äitini nukkui alavuoteessa ja minä kömmin joka yö yläsänkyyn. Liekö siivoja luullut, että meitä on kolme nukkujaa huoneessa, koska ensimmäisen yön jälkeen meille oli tuotu kolmet pyyhkeet :)

Tarkoitus oli syödä bussi-aamiainen taas n. parin tunnin päästä lähdöstä, mutta tällä kertaa vettä vaan satoi ja satoi ja satoi... lopulta matkanjohtajamme teki onnistuneen päätöksen ja pysähdyimme huolto-asemalle haukkaamaan aamupalaa, bussi-aamiainen siirrettiin myöhempään ajankohtaan. "Peräpää" oli myös kuullut moottoritiellä ajaessamme rusahduksen linja-auton takapyörän kohdalla ja nähneet kun viereisen auton sivupeili oli lentänyt taivaan tuuliin. Linja-autoon tuli onneksi vain pieni naarmu! Ajatella mitä tuollainen pieni holtittomuus olisi voinut saadakkaan aikaan hyvin vilkkaasti liikennnöidyllä moottoritiellä.

Frankfurtissa veimme Pentti Arvelan ( viini-guru ) sekä yhden pariskunnan lentokentälle (olivat tällä matkalla jo viidettä kertaa). Lento kotiin ei olisi varmaan ollut yhtään paha vaihtoehto, mutta tällä kertaa jatkoimme bussin kyydissä eteenpäin. Lentokentän jälkeen pysähdyimme lounaalle ja spaghetti-annos ja vesi maksoi 12,60 eur. Se miksi olen laittanut mukaan ruokien hintoja, johtuu lähinnä siitä, että itse tuumailimme ennen matkaan lähtöä että miten paljon ruokiin menisi rahaa ja täytyy myöntää, että hyvin edullisesti on saanut syötyä. Toivottavasti tästä tiedosta on apua sitten niille jotka mahdollisesti lähtevät reissulle ensi vuonna :)


Lübeckin Citti-markettiin saavuimme n. klo. 17.00 ja jostain syystä unohdin ottaa kuvan tuosta kaupasta. Se vastasi kuitenkin aikalailla meidän suomenmaassa olevia isoja kauppakeskuksia pikkubutiikkieneen lisänä muutama isompi kauppa. Tähän shoppailuun meillä oli varattu aikaa noin kolmisen tuntia. Shoppailun jälkeen bussilla odotti tuo kuuluisa bussi-aamiainen ja antaumuksella söimme viimeiset bussi-eväät :)

Shoppailun jälkeen ajoimme vielä Lübeckin keskustan kupeeseen ja halukkaat saivat lähteä kaupunkikierrokselle keskustaan. Itse kävimme vain hetken matkassa ottamassa tunnelmakuvan rannassa lepäävistä ravintola-laivoista ja palasimme tuotapikaa takaisin bussille.


Noin kymmenen aikoihin illalla saavuimme Travemündin satamaan ja pääsimme jaloittelemaan sataman Tax Free kauppaan. Tarkoitus oli päästä laivalle jo yhdentoista maissa mutta aika vain venyi ja venyi ja venyi... ja ohi ajoin vain hitaasti rekkoja toistensa perään. Matkanjohtajalla oli onneksi taas ässä hihassaan ja " Lady of the House" sarja DVD:ltä pyörimään ( en muista sarjan suomenkileistä nimeä ). Lopulta klo. 01.30 pääsimme laivaan ja tallustimme puoliunisina iltapallle ja klo. 02.30 olimme jo peittojen välissä matkalla untenmaille. Voi että kun ramasi!! Hytti oli kuitenkin iso ja tilava ja oli aivan ihanaa nukkua lattiantasossa!! :)



Seuraava päivä kuluikin laivalla oleskellessa ja hyvin syödessä. Olimme ostaneet täysihoitopaketit ja siihen kuului tulo iltana iltapala, 2 aamiaista ja lounas sekä illallinen. Päivällä päätimme käydä vähän "levähtämässä" hytissä ja tuo levähdyshetki venähtikin 2 tunnin uneksi :) Mutta itseä se ei haitannut, laivalla kun ei ollut hirmuisen paljoa tekemistä ja äitini pettymykseksi laivalla ei ollutkaan päivätansseja joita hän oli odottanut. Mutta aika kului hyvin matkalaisten kanssa rupatellessa ja ajatuksia vaihdellessa.

Torstai aamuna olimme sitten Vuosaaren satamassa klo. 08.30 ja tiemme äidin kanssa erosivat, hän hyppäsi 2. bussin kyytiin joka jättäisi hänet Seinäjoelle ja minä jatkoin matkaa 1. bussissa Vaasaan asti. Jonkin verran matka oli kyllä verottanut energiaa koska suurimman osan matkasta nuokuin unen rajamailla :) Vaasaan tulimme perille noin neljän aikoihin iltapäivällä ja harmittaa kun en kerennyt kaikille toivottaa hyviä syksyn jatkoja, kiire kun oli kova jo muutaman tunnin päästä lähtevään Jyväskylän junaan. Laukkuruuman ympärillä oli sellainen suhina ja melske, että päätin lähettää ihanat syksyn terveiset nyt sitten näin internetin kautta ja kiitos kaikille ihanille ihmisille matkaseurasta ja tunnelman luonnista bussiin! :) Laitan vielä yhden postauksen ajatuksistani matkasta ja vinkkejä matkalaisille jotka ovat suunnitelelet samanlaiselle matkalla lähtöä. Erikseen ei varmaan tarvitse edes sanoa, että suosittelen matkaa kaikille ja kaiken ikäisille, matkasta on ehdottomasti jäänyt lämpimiä muistoja :)

Kotona jo ollaan ja takana on kolme hyvin pitkään nukuttua yötä omassa sängyssä (ensimmäisenä yönä nukuin 13 tuntia ) :) Tarina jäi tosiaankin hieman kesken viimeisten päivien osalta, koska yhteydet ja aika olivat melko rajalliset. Mutta tässä nyt vielä lopputarina matkan viimeisiltä päiviltä!

Edessä oli kolmas aamu Colmarissa ja viimeinen viinitilalla käynti. Itse huomasin itsessäni tiettyä haikeutta tätä viimeistä päivää kohtaan ja mielessäni ihmettelin miten aika oli pyyhältänyt eteenpäin niin harppoen. Tuo haikeus helpotti kuitenkin nopeasti kerääntyessämme hotellin edustalle klo. 09.00 aamulla bussikyytiä varten. Ympärillä näkyi ainoastaan iloisia kasvoja ja ilmoilla leijui leppoiset hyvän aamun toivotukset. Tänä aamuna olimme menossa Pfaffenheimin kylään ja Louis Walterin tilalle, jonka johto oli jo toki hänen poikansa käsissä. 

Kaarsimme aamupalalle suoraan heidän tilansa eteen :)  Ja näkymät olivat taasen kerran melko hulppeat. Tila vaikutti jo heti ensikättelyssä hyvin hoidetulta ja menestyvältä. Tiloihin tutustuessa tämä vaikutelma ei kertaakaan karissut, vaan vierailijan oli helppo huomata että taloon ja tilanhoitoon oltiin satsattu paljon. Täällä tulisimme siis myös viettämään tuon tämän iltaisen illallisen viinitarjoiluineen.



Viimein pääsimme lähikosketukseen myös tuollaisen viiniköynnös-leikkuukoneen kanssa (kuva alla ). Saimme myös konkreettisen näytön siitä miten kone toimii. Tämä kone siis leikkasi turhat oksien versot pensaan sivuilta ja päältä. Tällä varmistetaan, että rypäleet saavat tarpeeksi aurinkoa kasvukauden aikana. Ja ette usko miten suoria ja samankokoisia nuo sadat tuhannet viiniköynnösrivit olivat pitkin teiden varsia ja vuorenrinteitä!!


Aloitimme viinitila kierroksen perinteisesti tutustumalla tuotannon eri vaiheisiin. Myös heillä oli käytössään nykytekniikan mukaisia metallitankkeja, mutta osa käymisestä hoidettiin kuitenkin perinteen mukaan myös vanhoissa tammitynnyreissä (kuva alla). Tällä tilalla oli myös oma pullotuskone, joka pullotti 1700 viinipulloa tunnissa :) Aika tehokas, jos saan sanoa! Viinikellari oli kolmannessa kerroksessa maan alla ja noin 6 metrin syvyydessä. Näin tilassa pysyi hyvä ja tasainen viileä ilma koko ajan (10-12 astetta ). Tämä nykyinen omistaja ( olikos hänen nimensä Steffan? ) kertoi miten he olivat nimenneet joitain viinejä myös omien syntyneiden tyttäriensä mukaan. Aika hurjaa, miltä tuntuisikaan omistaa oma nimikko viininsä? :)


Tässä alla vielä kuva viinitynnyristä, jossa viinin käymisvaihe on luonut tynnyriin valtavan paineen jonka johdosta tuo tynnyrin etukansi pyöristyy paineen takia sisäänpäin. Hyvin tavallista on myös, että tynnyrin pinnalle nousee viiniä joka näyttää siltä kuin tynnyri hieman hikoilisi :) Kuva ei täysin näytä kunnolla tuota sisäänpyöristymisen kulmaa, mutta silminnähden ero suoraan pintaan oli valtava...


Viinikellarista ylöspäin tullessa tulimme vihdoin valoisampaan rappusosioon ja näkymä oli todella vaikuttava, kiemurtelevien askelmien keskellä loisti tämä kuvassa näkyvä käsin taottu valtava kynttelikkö. Tämän kynttelikön kuin myös kaiteet oli talon vanha omistaja, itse Louis Walter takonut omilla käsillään. Miä vielä olisikaan edessä!


Tuosta pienestä portaikosta tulimme suoraan viininmaistelu tilaan. Viinitlan isännät olivat tosissaan nähneet vaivaa laittaessaan viininmaistelu pöydän meille valmiiksi. Ja kun toisilla tiloilla olimme maistelleet viittä eri viiniä niin täällä meille tarjottiiin maisteltavaksi 11 eri viiniä!! Jokaisen uuden viinin jälkeen kuului aina iloinen " Plop" ja näin oli uusi viinipullo taas avattu. Taisi ensimmäistä kertaa ihan oikeasti alkaa posket punoittamaan kaikesta tuosta viinistä :)


Tässä alla kuva osasta niistä viineistä joita maistelimme. Walterin tilalta viinejä viedään ainoastaan Kiinaan ja Unkariin ( jos muistan oikein ) ja voi pojat, voin kertoa, että muutama laatikko tulisi lähtemään myös meidän ryhmän matkaan, sen verran hyvälaatuisia ja edullisia nuo viinit olivat :) Ja mikä lahja tällainen viini on viedä kotiin, näitä viinejä kun ei saa suomesta!


Ihmettelimme kun matkanjohtaja koko ajan muistutti meitä ottamaan kameran mukaansa vessaaan mennessään ja olihan se neuvon arvoista. Tässä alla pieni kuva vessan sisältä, mutta en valitettavasti saanut vangittua tähän kuvaan kaikkea sitä tunnelmaa joka tuosta tilasta huokui sinne astuessaan.


Tässä alla kuva 1. bussilaisista ja en olisi halunnut olla kenenkään muun matkassa, sen verran hulvatonta porukkaa oli sattunut meidän bussin kyytiin. Keskellä eturivissä myös hauska tillanomistajan setä, joka piti huolta ryhmän hauskuuttamisesta. Jouduimpas itsekkin hetkeksi hänen kohteekseen, kun tiedustelin mitä he tekevät talvisaikaan, jolloin tuolta seusomalta hän otti minut käsikynkkään ja vei viiniköynnöksille. Köynnösten hoitoohjeiden jälkeen palasimme pihaan käsikynkkää ja hän alkoi eisttämään, että hän on nyt aivan ihastunut ja näytti suureleisesti miten pituuserokaan ei haittaisi ja sai tietenkin kaikki nauramaan :)


Tässä alla vielä kuva tuosta enosta ja ihanasta ruususta jonka hän vielä nappasi viiniköynnösten juurelta minulle :) Olipa kiva viinitila käynti ja illalla tosiaan palaisimme tuolle samalle viinitilalle vielä juhlaillalliselle... Noista ruusupuskista vielä sen verran, että niillä on ihan todellinen tarkoituskin noissa viiniköynnösrivien päissä. Ruusut kun ovat herkempiä saamaan tauteja, niin jos ruusut alkavat oirimaan, niin viinitilalliset osaavat ajoissa myrkyttää myös viiniköynnökset ennen kuin tauti tarttuu viiniköynnöksiin.


Viinitilalta lähdimme takaisn Colmariin n. klo. 13.00 ja takaisin tulisimme n. klo. 17.00. illalliselle. Tämä väliaika oli varattu viimehetken shoppailuun ja löytyihän niitä ostettavia, "jouduin" ostamaan myös uuden laukun jotta saisin vietyä kaikki tuliaiset kotiin :) Viimeisessä kaupassa meinasin myös hukata lompakkoni, koska se oli keikahtanut paitapinon taakse. Mutta viimeinen silmäys paitapinoon tuhannennen kerran jälkeen paljasti pienen kulman lompakostani pinon takaa ja näin pääsin tilanteesta pelkällä säikähdyksellä :)

Noin tuntia ennen illalliselle lähtöä palasimme majapaikkaan laittamaan itseämme hienoksi iltaa varten. Illalliselle lähdimme sitten vähän ennen viittä ja tilalle päästyä tuo viininmaistelu tila oli muuttunut näyttäväksi illallistilaksi. Ja ensimmäisenä meille tarjottiin tosiaan tervetulaismaljana Crémant-kuohuviiniä.


Tähän alle keräsin kuvia annoksista ja tuo koko illallinen viineineen kustansi vain ja ainoastaan 30 eur/hlö. Tässä alla pääruoka, paikallinen lihapata nimeltään Baeckeoffe. Siinä on padassa kypsytettynä muutamaa eri lihaa, perunaa ja kasviksia. Hyvin maukasta ja liha oli todella mureaa. Viinejä en täkin valitettavasti muista mitä tarjottiin minkäkin ruoan kanssa, koska viinejä kaadettiin niin tiuhaan tahtiin ettei pysynye enää perillä mikä oli mitäkin :)


Seuraavaksi meille tarjottiin juustolautanen, jossa oli brie-juustoa ja jotain tuhkaraita-juustoa. Brie hyvää, tuhkaraita-juusto omaan makuun liian vahvaa :) Äitini taas tykästyi siihen täysin :)


Juustojen jälkeen palkitsimme matkanjohtajamme ja toisen bussikuskin hyvästä, onnistuneesta ja turvallisesta matkasta. Kaikki varmasti voivat yhtyä samaan lauseeseen siitä miten onnistuneen matkan he olivat onnistuneet luomaan.


Ennen jäkiruokia matkanjohtajamme Anton innostui esittelemaan kuohuviinipullon avauksen saloja ja siis nimenomaan miten se avataan perinteisesti miekalla :) Ja avaus onnistui ensi yrittämällä. Tilaisuuden koittaa samaa sai myös yksi matkalainen ja hänkin onnistu ensi yrittämällä. Tuo miekalla avaamisen salaisuus jääköön seuraaviin viinimatkoihin, eihän sitä nyt kaikkea viitsi valmiiksi kertoa :)


Tässä alla vielä jälkiruoat, joiden lomassa raikasi myös riemukas laulu... Liekö olisi ollut viineillä jo jotain vaikutusta kuvien vinouteen :)




Lopuksi kiitimme itse ruoanvalmistajia ja illallisen loihtijoita. En tiedä olisiko Ranskan puolella olo voinut päättyä onnistuneemmin. Klo. 20.00 aikoihin viimein lähdimme bussille päin, pienen tihkusateen saattelemina. Miten hyvä tuuri meillä olikaan ollut ilmojen suhteen koko matkan ajan! Bussi käänsi nokkansa kohti Colmaria ja itse vietimme tuon loppuillan pakkaillen laukkuja kotiinpaluuta varten, huomenna kun lähtö hotellilta olisi jo klo.06.00!


Noin vain vierähti kolme ihanaa päivää Alsacessa ja sen pienissä kylissä. Haikein mielin peittelimme itsemme uneen ja jäimme odottelemaan edessä olevia viimeisiä matkapäiviä takaisin kotiin.

Toinen päivä Colmarissa alkoi siis taas klo. 08.45 ja suhautimme bussilla aamupalalle vähän lähemmäs vuoristoa. Maisemat ovat kyllä kieltämättä hulppeat ja kuten olettaa saattaa aika kului valokuvia räpsiessä ja pikaisesti aamupalaa popsiessa ( pikainen siis johtuu räpsimishalusta )... :) Uskaltauduimme myös vähän maistelemaan rypäleitä viiniköynnöksistä, kenen lie viinimehuja siinä kasvoikaan ja totesimme, että rypäleet ovat huomattavasti kirpeämpiä kuin ne joita olemme tottuneet syömään kotona. Tässä alla vähän kuvia tuolta ihanalta taukopaikalta.





Aamupala-paikalta suuntasimme tuttuun pikkukylään Eguisheimiin, mutta tällä kertaa toiselle viinurille nimeltä Bruno Hertz. Perheyritys, joka on siirtynyt aina seuraavalle sukupolvelle ja kuvat eri vuosikymmeniltä heidän yläkerran huoneessaan olivat aivan ihania. Täällä saimme maistaa myös viittä eri viintä ja oli oikeastaan hyvä, että samoja viininvalmistumisen saloja ei käyty uudelleen vaan ote oli huomattavasti rennompaa kysymysten sinkoillessa esille ja naurunpyrähdysten kajahtaessa aika-ajoin ilmoille. Täällä viiniä tuotettiin vielä perinteiseen tapaan ja viinikellarista löytyikin yksi parinsadan vuoden vanha tynnyri joka oli vieläkin käytössä... aika hurjaa!



Tässä alla itse viinitilan omistaja Bruno Hetrz...



Brunon luota lähdimme (ostettujen viinilaatikoiden ja torilta ostettujen tuliaisten kanssa) vanhan linnan raunioille Haut-Koenigsbourg vuorelle ja saimme vajaan tunnin vapaata käyskentelyaikaa alueelle. Takaisin tullessa tarkoituksemme oli pysähtyä Ribeauvillen kylässä ruokailemaan, mutta kylässä sattui olemaan meneillään jonkinasteiset festivaalit jakoska se oli ihan tukossa ihmisistä ja ryhmämme alkoi olemaan jo melko nälkäinen (n. klo 14.30 ), päätimme ajaa suoraan takaisin Colmariin. Itseä vähän harmitti koska tällaiset juhlahuminat ovat kuin huumausainetta tällaiselle maailman matkaajalle, mutta ymmärsin täysin miksi visiitti jätettiin väliin, emme olisi koskaan saaneet ruokaa ajoissa tuosta kylästä.


Colmariin tultua heitimme turhat tavarat hotellille ja lähdimme metsästämään ruokapaikkaa. Olimme nähneet edellisenä iltana osan ryhmästä ruokailevan yhdessä kivassa ulkoilmaravintolassa ja päätimme suunnata sinne, siinä toivossa, että ruokaa vielä saisi... ( vähän sama tyyli kuin espanjassa siesta-aika ). Matkalla törmäsimme yhteen käsityöliikkeeseen, joka oli jo valitettavasti kiinni, mutta bongasin heidän näyteikkunastaan aivan ihanan, pienen pitsisen päivävarjon... tässä kuva alla!


Muutaman turistiloukun jälkeen pääsimme tuolle ravintolalle ja ummikkona istuimme pöytään. Äiti kerkesi huolestua jo tuhannen kertaa josko tarjoilija ei tulisikaan pöytään tuomaan menuja, mutta vakuuttelin, että näin on tapana ja niinhän ne sitten viimein myös tuotiin meidänkin pöytään...




Otimme listalta lohta ja hapankaalia... ( nii´in, tiedän, hapankaali ei välttämättä ole hyvä valinta tällaisilla sosiaalisilla matkoilla ), ja ruoan kanssa kyytipojaksi lasit Riesling valkoviiniä. Halusin ehdottomasti vielä jälkiruoat meille ja äitikin pääsi ensimmäistä kertaa maistamaan cremé brúlee:tä... Jami! Ja koko ateria kustansi n. 27 eur/hlö. Tämä ihana ruokapaikka löytyi De l´ancienne Douane aukiolta. ( vinkkinä )



Ruokailun jälkeen tarkoitus oli suunnata tuonne eilen iltana eksymällemme alueelle, myös kutsuttu pikku-venetsiaksi, ja ottaa muutama kuva. Eilen kun se kamera jäi kotiin. Matkalla sinne piipahdimme aivan ihanaa pieneen antiikki-kauppaan ja tässä sieltä sisältä yksi kuva... Jos jotain niin tätä kylää täytyy suositella anoppikokelaalle joka on hulluna vanhoihin tavaroihin :)


Tässä muutama kuva tuosta " Pikku-Venetsiasta". Kanavien rannoilla oli ihania pikku ravintoloita, jotka ei tietenkään kaikki olleet vielä auki... kellohan oli vasta n. 17.00, mutta illan myötä nyo kaikki pienet ulokkeet täyttyvät ravintoloista ja ihmisistä ja valoista jotka luovat romanttista tunnelmaa kaduille... ( huokaus, aivan ihana paikka ilallla )






Täältä kaarsimme muutaman turistikaupan kautta takaisin vanhan kaupunginosan aukiolle ja törmäsimme muutamaan tuttuun matkalaiseen ja lyöttäydyimme heidän seuraansa vielä yhdelle lasilliselle viiniä. Loppuilta vierähtikin sitten keskustellen viinilasien ääressä kaikesta mahdollisesta bambulangasta paikallispolitiikkaan. Majapaikkaan lähdimme tallustamaan n. 20.00.

Huomenna edessä onkin sitten jo viimeinen päivä täällä Colmarissa, mutta se tulee olemaan sitäkin tuhdimpi paketti.. aamulla viinitilalle tutustumaan, takaisin kaupungille muutamaksi tunniksi ja illalla paluu tuolle samaiselle viinitilalle jossa meille tarjotaan 4-ruokalajin juhlaillallinen, kaikki ruokalajit tarjoiltuna niille sopivien viinien kanssa. Tämä illallinen kustantaa 30 eur/hlö, mutta uskon että siitä tulee ikimuistoinen ilta! Tiistaina lähdemmekin sitten paluumatkalle jo ihanasti klo. 06.00 aamulla, joten loput tarinasta kirjoitan varmaan vasta kotosuomessa.. kun yhteydet taas toimivat :)

Nyt nukkumaan, koska huomenna on vielä yksi ihana päivä jäljellä tätä viinikylien loistoa! Hyvää yötä ja iso halaus kaikille rakkaille kotosuomessa!