Alsace Viinimatka 2010

Kotona jo ollaan ja takana on kolme hyvin pitkään nukuttua yötä omassa sängyssä (ensimmäisenä yönä nukuin 13 tuntia ) :) Tarina jäi tosiaankin hieman kesken viimeisten päivien osalta, koska yhteydet ja aika olivat melko rajalliset. Mutta tässä nyt vielä lopputarina matkan viimeisiltä päiviltä!

Edessä oli kolmas aamu Colmarissa ja viimeinen viinitilalla käynti. Itse huomasin itsessäni tiettyä haikeutta tätä viimeistä päivää kohtaan ja mielessäni ihmettelin miten aika oli pyyhältänyt eteenpäin niin harppoen. Tuo haikeus helpotti kuitenkin nopeasti kerääntyessämme hotellin edustalle klo. 09.00 aamulla bussikyytiä varten. Ympärillä näkyi ainoastaan iloisia kasvoja ja ilmoilla leijui leppoiset hyvän aamun toivotukset. Tänä aamuna olimme menossa Pfaffenheimin kylään ja Louis Walterin tilalle, jonka johto oli jo toki hänen poikansa käsissä. 

Kaarsimme aamupalalle suoraan heidän tilansa eteen :)  Ja näkymät olivat taasen kerran melko hulppeat. Tila vaikutti jo heti ensikättelyssä hyvin hoidetulta ja menestyvältä. Tiloihin tutustuessa tämä vaikutelma ei kertaakaan karissut, vaan vierailijan oli helppo huomata että taloon ja tilanhoitoon oltiin satsattu paljon. Täällä tulisimme siis myös viettämään tuon tämän iltaisen illallisen viinitarjoiluineen.



Viimein pääsimme lähikosketukseen myös tuollaisen viiniköynnös-leikkuukoneen kanssa (kuva alla ). Saimme myös konkreettisen näytön siitä miten kone toimii. Tämä kone siis leikkasi turhat oksien versot pensaan sivuilta ja päältä. Tällä varmistetaan, että rypäleet saavat tarpeeksi aurinkoa kasvukauden aikana. Ja ette usko miten suoria ja samankokoisia nuo sadat tuhannet viiniköynnösrivit olivat pitkin teiden varsia ja vuorenrinteitä!!


Aloitimme viinitila kierroksen perinteisesti tutustumalla tuotannon eri vaiheisiin. Myös heillä oli käytössään nykytekniikan mukaisia metallitankkeja, mutta osa käymisestä hoidettiin kuitenkin perinteen mukaan myös vanhoissa tammitynnyreissä (kuva alla). Tällä tilalla oli myös oma pullotuskone, joka pullotti 1700 viinipulloa tunnissa :) Aika tehokas, jos saan sanoa! Viinikellari oli kolmannessa kerroksessa maan alla ja noin 6 metrin syvyydessä. Näin tilassa pysyi hyvä ja tasainen viileä ilma koko ajan (10-12 astetta ). Tämä nykyinen omistaja ( olikos hänen nimensä Steffan? ) kertoi miten he olivat nimenneet joitain viinejä myös omien syntyneiden tyttäriensä mukaan. Aika hurjaa, miltä tuntuisikaan omistaa oma nimikko viininsä? :)


Tässä alla vielä kuva viinitynnyristä, jossa viinin käymisvaihe on luonut tynnyriin valtavan paineen jonka johdosta tuo tynnyrin etukansi pyöristyy paineen takia sisäänpäin. Hyvin tavallista on myös, että tynnyrin pinnalle nousee viiniä joka näyttää siltä kuin tynnyri hieman hikoilisi :) Kuva ei täysin näytä kunnolla tuota sisäänpyöristymisen kulmaa, mutta silminnähden ero suoraan pintaan oli valtava...


Viinikellarista ylöspäin tullessa tulimme vihdoin valoisampaan rappusosioon ja näkymä oli todella vaikuttava, kiemurtelevien askelmien keskellä loisti tämä kuvassa näkyvä käsin taottu valtava kynttelikkö. Tämän kynttelikön kuin myös kaiteet oli talon vanha omistaja, itse Louis Walter takonut omilla käsillään. Miä vielä olisikaan edessä!


Tuosta pienestä portaikosta tulimme suoraan viininmaistelu tilaan. Viinitlan isännät olivat tosissaan nähneet vaivaa laittaessaan viininmaistelu pöydän meille valmiiksi. Ja kun toisilla tiloilla olimme maistelleet viittä eri viiniä niin täällä meille tarjottiiin maisteltavaksi 11 eri viiniä!! Jokaisen uuden viinin jälkeen kuului aina iloinen " Plop" ja näin oli uusi viinipullo taas avattu. Taisi ensimmäistä kertaa ihan oikeasti alkaa posket punoittamaan kaikesta tuosta viinistä :)


Tässä alla kuva osasta niistä viineistä joita maistelimme. Walterin tilalta viinejä viedään ainoastaan Kiinaan ja Unkariin ( jos muistan oikein ) ja voi pojat, voin kertoa, että muutama laatikko tulisi lähtemään myös meidän ryhmän matkaan, sen verran hyvälaatuisia ja edullisia nuo viinit olivat :) Ja mikä lahja tällainen viini on viedä kotiin, näitä viinejä kun ei saa suomesta!


Ihmettelimme kun matkanjohtaja koko ajan muistutti meitä ottamaan kameran mukaansa vessaaan mennessään ja olihan se neuvon arvoista. Tässä alla pieni kuva vessan sisältä, mutta en valitettavasti saanut vangittua tähän kuvaan kaikkea sitä tunnelmaa joka tuosta tilasta huokui sinne astuessaan.


Tässä alla kuva 1. bussilaisista ja en olisi halunnut olla kenenkään muun matkassa, sen verran hulvatonta porukkaa oli sattunut meidän bussin kyytiin. Keskellä eturivissä myös hauska tillanomistajan setä, joka piti huolta ryhmän hauskuuttamisesta. Jouduimpas itsekkin hetkeksi hänen kohteekseen, kun tiedustelin mitä he tekevät talvisaikaan, jolloin tuolta seusomalta hän otti minut käsikynkkään ja vei viiniköynnöksille. Köynnösten hoitoohjeiden jälkeen palasimme pihaan käsikynkkää ja hän alkoi eisttämään, että hän on nyt aivan ihastunut ja näytti suureleisesti miten pituuserokaan ei haittaisi ja sai tietenkin kaikki nauramaan :)


Tässä alla vielä kuva tuosta enosta ja ihanasta ruususta jonka hän vielä nappasi viiniköynnösten juurelta minulle :) Olipa kiva viinitila käynti ja illalla tosiaan palaisimme tuolle samalle viinitilalle vielä juhlaillalliselle... Noista ruusupuskista vielä sen verran, että niillä on ihan todellinen tarkoituskin noissa viiniköynnösrivien päissä. Ruusut kun ovat herkempiä saamaan tauteja, niin jos ruusut alkavat oirimaan, niin viinitilalliset osaavat ajoissa myrkyttää myös viiniköynnökset ennen kuin tauti tarttuu viiniköynnöksiin.


Viinitilalta lähdimme takaisn Colmariin n. klo. 13.00 ja takaisin tulisimme n. klo. 17.00. illalliselle. Tämä väliaika oli varattu viimehetken shoppailuun ja löytyihän niitä ostettavia, "jouduin" ostamaan myös uuden laukun jotta saisin vietyä kaikki tuliaiset kotiin :) Viimeisessä kaupassa meinasin myös hukata lompakkoni, koska se oli keikahtanut paitapinon taakse. Mutta viimeinen silmäys paitapinoon tuhannennen kerran jälkeen paljasti pienen kulman lompakostani pinon takaa ja näin pääsin tilanteesta pelkällä säikähdyksellä :)

Noin tuntia ennen illalliselle lähtöä palasimme majapaikkaan laittamaan itseämme hienoksi iltaa varten. Illalliselle lähdimme sitten vähän ennen viittä ja tilalle päästyä tuo viininmaistelu tila oli muuttunut näyttäväksi illallistilaksi. Ja ensimmäisenä meille tarjottiin tosiaan tervetulaismaljana Crémant-kuohuviiniä.


Tähän alle keräsin kuvia annoksista ja tuo koko illallinen viineineen kustansi vain ja ainoastaan 30 eur/hlö. Tässä alla pääruoka, paikallinen lihapata nimeltään Baeckeoffe. Siinä on padassa kypsytettynä muutamaa eri lihaa, perunaa ja kasviksia. Hyvin maukasta ja liha oli todella mureaa. Viinejä en täkin valitettavasti muista mitä tarjottiin minkäkin ruoan kanssa, koska viinejä kaadettiin niin tiuhaan tahtiin ettei pysynye enää perillä mikä oli mitäkin :)


Seuraavaksi meille tarjottiin juustolautanen, jossa oli brie-juustoa ja jotain tuhkaraita-juustoa. Brie hyvää, tuhkaraita-juusto omaan makuun liian vahvaa :) Äitini taas tykästyi siihen täysin :)


Juustojen jälkeen palkitsimme matkanjohtajamme ja toisen bussikuskin hyvästä, onnistuneesta ja turvallisesta matkasta. Kaikki varmasti voivat yhtyä samaan lauseeseen siitä miten onnistuneen matkan he olivat onnistuneet luomaan.


Ennen jäkiruokia matkanjohtajamme Anton innostui esittelemaan kuohuviinipullon avauksen saloja ja siis nimenomaan miten se avataan perinteisesti miekalla :) Ja avaus onnistui ensi yrittämällä. Tilaisuuden koittaa samaa sai myös yksi matkalainen ja hänkin onnistu ensi yrittämällä. Tuo miekalla avaamisen salaisuus jääköön seuraaviin viinimatkoihin, eihän sitä nyt kaikkea viitsi valmiiksi kertoa :)


Tässä alla vielä jälkiruoat, joiden lomassa raikasi myös riemukas laulu... Liekö olisi ollut viineillä jo jotain vaikutusta kuvien vinouteen :)




Lopuksi kiitimme itse ruoanvalmistajia ja illallisen loihtijoita. En tiedä olisiko Ranskan puolella olo voinut päättyä onnistuneemmin. Klo. 20.00 aikoihin viimein lähdimme bussille päin, pienen tihkusateen saattelemina. Miten hyvä tuuri meillä olikaan ollut ilmojen suhteen koko matkan ajan! Bussi käänsi nokkansa kohti Colmaria ja itse vietimme tuon loppuillan pakkaillen laukkuja kotiinpaluuta varten, huomenna kun lähtö hotellilta olisi jo klo.06.00!


Noin vain vierähti kolme ihanaa päivää Alsacessa ja sen pienissä kylissä. Haikein mielin peittelimme itsemme uneen ja jäimme odottelemaan edessä olevia viimeisiä matkapäiviä takaisin kotiin.